Rantakunnon kohotusta rantatuolissa

Kuten blogin nimikin enteilee, olisi tämän keski-ikäistyvän tanttaran tarkoitus ehtiä nelikymppiseksi rantakuntoon, tai no, edes sinnepäin. Koko lapsuuteni tanssia eri muodoissa harrastaneena ja sittemmin laiskistuneena sohvaperunan hyvänä alkuna, sain keväällä 2010 uudelleen liikuntakärpäsen pureman Suomeen rantautuneen Zumban seurauksena. Vuosi aktiivista Zumbailua useamman kerran viikossa kolunneena ja siinä sivussa muitakin liikunnan lajeja henkiin herättäneenä, tuli mieleeni ajatus -minustako Zumbaohjaaja!?

Itsekään en tämän ajatuksen toteutumiseen uskonut, ajattelin sen olevan TAAS joku mieleeni pompannut huvittava ajatus, mutta jopa omaksi ihmeekseni, löysin itseni Lohjan Aplicosta ohjaajakoulutuksesta alkuvuodesta 2011. Tämä ihme avasi minulle aivan uudenlaisen maailman, elämän, joka pitää sisällään paljon mukavia kokemuksia, tuhat tuttavuutta ja muutamia ihania Ystäviä, sekä viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä terveellisemmän elämän ja kokonaisvaltaisen hyvän olon. :)

Koska "mikään ei riitä", tuli palava innostus hankkia myös lisäkoulutusta Zumbaan liittyen. Sittemmin suoritin myös lisenssit Basic2, ZumbAtomic- ja Zumba Gold-tuntien vetämistä varten. Välillä brakasi polvi, välillä rytkyi tyrä, mutta näillä mentiin ja nautin edelleen liikunnan tuomasta hyvästä olosta!

Alkusyksystä 2012 perustin oman toiminimen ja otin ohjelmistooni omia tunteja sekä lapsille, että aikuisille. Ystävän vinkistä päätin myös kysellä töitä  Forever Kuntoklubilta, annoin näytetunnin, ja siellä ollaan! Aivan mahtava porukka otti minut mukavasti vastaan ja tunsin olevani osa mahtiporukkaa heti alusta alkaen. Syksy vedettiin Zumbaa hiki hatussa ja joulukuussa oli taas uuden haasteen vuoro; Sh'Bam-ohjaajakoulutus! Yksi huikeista kokemuksistani liikunnan saralla, josta esimakua saatte tästä. Vuosi 2013 alkoi toiveikkaasti, mutta aina (eikä useinkaan) voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan.

Olin matkalla pitämään ihka ensimmäistä omaa Sh'Bam-tuntiani, kun hennon lumipeitteen alla piilotellut laakea jääkökkäre pilasi suunnitelmani totaalisesti. Olkapää sanoi räks-poks-bäng, operoitiin Tampereen Terveystalossa 12.2. ja tässä sitä ollaan, koko kevät kädettömänä (tietysti oikea) ja sairauslomalla. Olkapää on jumissa, haba(n paikkaa) särkee, hermoa kiristää ja peilistä katsoo lähinnä Tukiaisen Jossu tummana ilman silikoneja. Jottei aivan tavoitteista kuitenkaan luisteta, lukee leikkauskertomuksessa aloitussanat: "Plexus-puudutus, potilas rantatuoliasennossa..." Tästä kuulkaa noustaan! Kesään on aikaa ja nelikymppiseksi vielä matkaa!

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille! :)